Niina Kämäräinen

Ehdollista vai ehdotonta rakkautta?

  • Ehdollista vai ehdotonta rakkautta?

Kun nyt puhun rakkaudesta, en tarkoita pelkästään romanttista rakkautta. Puhun kokonaisvaltaisesta rakkauden käsitteestä, joka pitää sisällään kaiken ihmisen välisen vuorovaikutuksen. Olemme oppineet yhteiskunnan, median, koululaitoksen ja toisten ihmisten kautta sen, että rakkaus on jollakin tavalla ehdollista: sinun täytyy olla jotakin erityistä, jotta olisit rakkauden ja samalla hyväksynnän arvoinen. Tämä ehdollistava rakkaus näkyy mediassa: kun näytät tältä, olet riittävä. Se näkyy koulussa: kun saat kiitettävän, olet riittävä. Se näkyy uskonnollisissa yhteisöissä: kun elät näiden normien mukaan, kelpaat yhteisölle ja sitä kautta Jumalalle. Ehdollistava rakkaus voi näkyä myös pakonomaisessa menestymisen tarpeessa: siinä, että minun täytyy olla rikas, saavuttaa elämässäni suuria asioita tai saada hyvännäköinen ja menestyvä puoliso, jotta minut hyväksytään ja jotta olisin onnellinen.

Tämä ehdollistava rakkaus aiheuttaa ihmisille itsetunto-ongelmia, pelkoa ja riittämättömyyden tunnetta, sillä et ole koskaan riittävä ja hyvä. Elämä perustuu sille, että saavutat asioita sen vuoksi, että saisit kokea rakkautta ja hyväksyntää. Kuitenkaan et koskaan ole riittävän hyvä ja uusi auto tai hyvä arvosana tuo sinulle vain hetken ilon tunteen. Joudut ensin ponnistelemaan saadaksesi ne ulkoiset asiat, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja tämän jälkeen taistelemaan niistä kynsin ja hampain. Näin meidät on opetettu: lapsena hyvistä ja erinomaisista suorituksista palkittiin, stipendit annettiin menestyjille. Katsomme ylöspäin ihmisiä, jotka ovat menestyneitä omalla mittapuullamme. Nämä toimintamallit voivat olla alitajuisia, et välttämättä tietoisesti edes huomaa, että toimit niin.

Muiden ihmisten hyväksynnän tavoittelu johtaa kriittisyyteen sekä itseä, että muita kohtaan. Kun meillä on tiukka normisto sille, mikä on oikeanlainen elämäntapa, leimaamme siitä poikkeavat ihmiset epäonnistujiksi tai huonoiksi ihmisiksi. Loppujen lopuksi muiden ihmisten tuomitsemisen taustalla on oma pelkomme siitä, että emme itse ole riittäviä tai emme rakasta itseämme tarpeeksi. Riittämättömyyden tunne parisuhteessa voi johtaa siihen, että oletetaan, että kumppanin tehtävä on tuoda onni ja kun se ei toteudukaan, petytään pahasti.

Mitä sitten todellinen, aito rakkaus oikein onkaan? Se on sitä, että hyväksyy ja rakastaa sekä itseään että muita ihmisiä ehdoitta. Ehdoitta tarkoittaa sitä, että rakastaa sekä itseä, että muita, juuri sellaisena kuin he ovat mitään lisäämättä tai poistamatta. Kun alat rakastamaan itseäsi ehdoitta, huomaat, että et enää tavoittele asioita siksi, että sinut nähtäisiin, kuultaisiin tai huomioitaisiin. Huomaat, että tavoittelet asioita tekemisen ilosta. Siksi, että aidosti haluat niitä, et siksi että luulet itsesi haluavan näitä asioita tai siksi, että niin kuuluu tehdä.

Tavoittelet näitä asioita, koska itse niitä haluat, et siksi, että joku muu haluaisi sinun tekevän niin. Jos tavoitteemme tulevat ulkoa annettuina, emme saavuta haluamiamme asioita, koska emme ehkä todellisuudessa halua niitä. Kun teemme asioita tekemisen ilosta, asiat tapahtuvat kuin itsestään. Voit tavoitella menestystä tai rikkautta. Kuitenkin motivaatiot ovat erit: et enää tavoittele asioita siksi, että niin kuuluu tehdä, vaan siksi että rakastat itseäsi ja haluat toteuttaa todellisia unelmiasi. Todelliset unelmasi voivat olla kaikkea muuta kuin sitä, mitä sinulle on ulkopuolelta annettu. Kun rakastat itseäsi, muutut armolliseksi sekä itseäsi että muita kohtaan. Ymmärrät, että olet täydellinen joka hetki. Silloin kun rakastat itseäsi ehdoitta riippumatta elämäntilanteestasi, kykenet selviytymään mistä tahansa.

Ehdoton rakkaus on sitä, että ei vaadi toiselta tai itseltä mitään. Ei yhtään mitään. Ehdoton rakkaus ymmärtää, että jokainen ihminen on samanarvoinen riippumatta ulkoisista tekijöistä. Ihminen on täydellinen omassa virheellisyydessään. Kukaan toinen ihminen ei ole vastuussa onnestasi. Kirjoitin aiemmin uskomuksista, jotka vaikuttavat elämäämme. Haitalliset uskomuksemme ovat niitä, jotka saavat meidät tuntemaan erillisyyttä, pelkoa, huonoa itsetuntoa tai epäonnistumista. Kuinka sitten voi rakastaa ihmistä, joka toimii vastoin omia periaatteita? Tällöin kannattaa ymmärtää se, että kukaan ihminen ei ole täysin paha. Me emme koskaan voi täysin nähdä tai ymmärtää miksi joitakin asioita tapahtuu. Vain rikkinäinen ihminen voi satuttaa ja keskittymällä omassa elämässämme rakkauden lisäämiseen, voimme vaikuttaa omaan ulkoiseen maailmaamme. Rakkaus omaa itseä kohtaan on parantavaa ja eheyttävää.

 

Kaikkea hyvää toivottaen!

 

Niina

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat